Viime päivinä ovat puhuttaneet urheilijoiden omavastuut Hiihtoliiton talousvaikeuksien johdosta. Viime viikon alussa uutisoitiin, että tulevana talvena hiihtäjien, mäkihyppääjien ja yhdistetyn urheilijoiden kisaamisen kylkeen isketään mahdollisesti enintään 500 euron omavastuu per tapahtuma.

Itse tilanne on valitettava ja toivottavasti ratkaisuja löytyy pitkällä tähtäimellä; siispä tsempit urheilijoille ja taustatiimeille sekä liiton suuntaan talouden tervehdyttämiseksi. 

Markkinoinnin näkökulmasta tilanne tarjosi mahdollisuuden:

⁃                        Ole ensimmäinen, kuka muistaa toisen tai kolmannen?

⁃                        Jos et ole ensimmäinen, keksi uusi kategoria, jossa olet ensimmäinen

 

Viime perjantaina rekryfirma Jobilla oli ensimmäisenä tukemassa maastohiihtäjiä ottamalla hoitaakseen urheilijoiden omavastuut Rukan maailmancup avauksesta. Firma sai ison ansaitun median ja positiivista palautetta.

 

Maanantaina Vuokatin urheiluopisto liittyi joukkoon mäkihypyn ja yhdistetyn osalta. Vuokatti, joka muutenkin on mukana talvi- ja suomalaisessa urheilussa, ei ollut siis tässä tapauksessa koko homman ensimmäinen. Mutta ensimmäinen ”uudessa” kategoriassa eli uudet lajit. Uuden kategorian ykkönen ja isossa kuvassa toisena oleminen on tuottanut positiivista mielikuvaa, mutta ei niin paljoa ansaittua mediaa.

 

Pohdiskelen kokonaisuutta.

Ensimmäisenä, olen iloinen urheilijoiden puolesta. Mutta kuka ottaa tämän jälkeen koppia esim. Toblachin tai Les Roussesin kisoista? En usko organisaatioiden enää lähtevän yllä olevalla tavalla mukaan. Mielelläni olen väärässä. Nyt ei ole enää jaossa halvalla isoa medianäkyvyyttä. Kuitenkin suurin osa urheilijoiden koko kauden omavastuusta on edelleen pöydällä.

Ajattelen ja kysyn: tukemisessa ei ole mitään vikaa, mutta markkinoinnin työkaluna olisin mieluummin nähnyt sponsoroinnin. Ajattele, jos Jobilla tai joku muu olisi iskenyt kiinni koko pottiin sponsoroinnin keinoin? Luotu tarina, pitkäkestoinen 1-2v polku linkitettynä heidän liiketoimintatavoitteisiin (ei poissulje halua olla tukemassa). Jos tällainen olisi tehty, niin väitän, että se oltaisiin huomioitu vähintään yhtä isosti ja muistettu paljon pidempään tulevaisuudessa. Kuinka moni muistaa nyt tehdyt toteutukset vuoden tai edes puolen vuoden päästä?

Miksi sponsorointi ei ole ensimmäisenä mielessä markkinointiratkaisuja mietittäessä? Esitettyyn tapaukseen liittyen, vastaan helpon argumentin pois: ollakseen ensimmäinen tulee olla nopea. Jos ei ole sponsoroinnin malleja olemassa, niin myönnän olevan vaikeaa olla nopea. Mutta älä ymmärrä väärin. Jos sponsoroinnin mallit ovat olemassa, voit olla nopea.

Suomen markkinassa sponsoroinnilla on vielä useita askeleita otettavanaan. Se on mahdollisuuksien maailma. Voisiko sponsorointi olla

kärkivaihtoehtojen joukossa tulevaisuudessa ketteryytensä ja innovatiivisuutensa sekä usein kustannustehokkuutensa johdosta? Mitä se vaatisi?

 

Ps. nyt on edelleen tilaa isommalle pitkäkestoiselle sponsoroinnille talviurheilun perinteisissä suuren huomioarvon lajeissa; kuka on ensimmäinen?

‍

‍

‍Kirjoittaja Jarno Tiusanen työskentelee Tennisliiton markkinointi- ja viestintäpäällikkönä ja toimii SPOT:n hallituksen jäsenenä.